検索キーワード： 著者 "Tanja Noranta" すべてのカテゴリー

"Voinko tarjota herralle juotavaa?" hän kysyi ja nyökkäsi puolityhjän tuoppini suuntaan. Hän kumartui baaritiskin yli ja tilasi: "Herralle samanlainen, ja minulle myös." Vasta sillä hetkellä tajusin, että meillä oli yleisöä. Klubi oli suhteellisen hiljainen, eikä meneillään ollut oikeastaan mitään muuta mielenkiintoista kuin pikkuhiprakassa tanssilattialla bailaavat nelikymppiset. Tuntui kuin musiikki olisi vaimentunut, mutta sen täytyi olla vain kuvitelmaa. Kuvitteellisia eivät kuitenkaan olleet ne monet katseet, joita muut asiakkaat heittivät meidän suuntaamme.

Myös Nina oli pannut sen merkille. Huomasin hänen vilkaisevan alas – kerran, sitten toisenkin. Hänen katseensa vaelsi miehestä, jonka kanssa hän jutteli, viereisellä aurinkotuolilla makaavan naiseen ja takaisin. Tiesin, että hän oli hämmentynyt, epävarma tilanteesta ja siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Mutta huomasin myös hänen kaulaansa pitkin hiipivän punoituksen ja näin, että hänen katseensa hakeutui hänen edessään istuvan miehen haaroihin useammin kuin oli tarpeen. Hieman myöhemmin, kun Nina meni uimaan, nostin katseeni.

Lasken nopeasti käsivarteni molemmille käsinojille ja nojaan taaksepäin. Tökkään tyttöä käsivarteen ja tarjoan makeisia tehdäkseni tuttavuutta ja pyytääkseni vielä kerran anteeksi, mutta tällä kertaa hän näyttää aavistuksen nyrpeältä. Hän kuitenkin hymyilee vastatessaan kieltävästi. No, ei sitten. Mutta ilta on vasta aluillaan... kuten elokuvakin. Huomaan, että hän asettaa käsivartensa lähelle omaani, lähes painautuu sitä vasten. Ehkä hän on hieman ärtynyt siitä, että minä vien niin paljon tilaa, mutta en silti aio kiusallanikaan siirtää kättäni.

Doris palasi takaisin olohuoneeseen, mutta tällä kertaa hän istui sohvan sijasta tuolini käsinojalle. Jähmetyin hämmästyksestä, kun hän kietoi käsivartensa kaulalleni ja kysyi elegantilla äänellään, olivatko toiset samaa mieltä kuin hän. Nimittäin, että minä olin ystävällinen ja kohtelias, mutta työnsä takia palelemaan joutuva miesraukka, joka ansaitsi parempaa. Ennen kuin olin toipunut hämmennyksestäni, toiset olivat vahvistaneet Dorisin käsityksen minusta oikeaksi. Samassa he nousivat ja kävelivät luokseni.

Ovi aukeaa. Rouva Jensen nostaa katseensa imurista ja näkee minut. Kaiken. Tunnen itseni tyhjäksi ja noloksi ja perverssiksi. Hiippailen kylpyhuoneeseen, riisuudun ja menen suihkuun. Annan veden valua pitkään. Minulla ei ole kiire palata takaisin kiusalliseen todellisuuteen, missä joutuisin kohtaamaan rouva Jensenin. Saisipa hän pian hommansa hoidettua ja lähtisi kotiin, ettei minun tarvitsisi keksiä jotain sanottavaa. Mutta mitä nyt? Rouva Jensen astuu sisään! Hän tulee lähemmäs ja katselee minua tutkivasti. Kaikkialta. Tunnen punan nousevan poskilleni.

Nainen on ollut vuosia naimisissa miehensä Michaelin kanssa. He rakastavat toisiaan, mutta heidän seksielämänsä on aina ollut laimeaa. Nyt he aikovat viettää muutaman vapaapäivän Århusissa, mutta jo automatkalla vanhat nuoruusmuistot nousevat naisen mieleen. Muistot Jonaksesta, viulunrakentajasta, joka taikoi hänet käsillään ekstaasiin. Nautinnon ja intohimon täyttämistä päivistä, jollaisia hän ei ole sen jälkeen kokenut.

Clara odottaa jo innolla lomamatkaa ystävättärensä Minnan kanssa. He aikovat matkustaa junalla Euroopan läpi Minnan vanhempien Etelä-Ranskassa sijaitsevaan kotiin, makoilla altaan äärellä ja siemailla roseeviiniä. Minna päättää kuitenkin perua matkan viime hetkellä. Clara tuntee tulleensa petetyksi eikä tiedä, mitä tekisi. Jäisikö hän vain kotiin?

Clara odottaa innolla lomamatkaa ystävättärensä Minnan kanssa. He aikovat matkustaa junalla Euroopan läpi Minnan vanhempien Etelä-Ranskassa sijaitsevaan kotiin, makoilla altaan äärellä ja siemailla roseeviiniä. Minna päättää kuitenkin perua matkan viime hetkellä. Clara tuntee tulleensa petetyksi eikä tiedä, mitä tekisi. Jäisikö hän vain kotiin? Junalippu on jo maksettu, joten Clara päättää lähteä matkalle omin neuvoin. Hän haluaa matkustaa Italiaan ja nähdä Venetsian, Cinque Terren ja Rooman.

Clara odottaa jo innolla lomamatkaa ystävättärensä Minnan kanssa. He aikovat matkustaa junalla Euroopan läpi Minnan vanhempien Etelä-Ranskassa sijaitsevaan kotiin, makoilla altaan äärellä ja siemailla roseeviiniä. Minna päättää kuitenkin perua matkan viime hetkellä. Clara tuntee tulleensa petetyksi eikä tiedä, mitä tekisi. Jäisikö hän vain kotiin? Junalippu on jo maksettu, joten Clara päättää lähteä matkalle omin neuvoin. Hän haluaa nähdä ja kokea Italian ja Ranskan.

Viehkeä Maria kuljeskelee ylellisessä hotellissa espanjalaisessa Puerto de Mogánin rantakaupungissa. Hän muistelee avioliittonsa alkuvuosia. Kun hän oli juuri mennyt naimisiin Niconsa kanssa, he rakastelivat ensimmäistä kertaa tässä samaisessa hotellissa. Tällä kertaa hän on yksin. Ja vaikka komea, nuori tarjoilija Roberto täyttää kaikki hänen toiveensa, hän ei saata unohtaa Nicoa ja heidän nautinnollisia yhteisiä vuosiaan.

Clara odottaa innolla lomamatkaa ystävättärensä Minnan kanssa. He aikovat matkustaa junalla Euroopan läpi Minnan vanhempien Etelä-Ranskassa sijaitsevaan kotiin, makoilla altaan äärellä ja siemailla roseeviiniä. Minna päättää kuitenkin perua matkan viime hetkellä. Clara tuntee tulleensa petetyksi eikä tiedä, mitä tekisi. Jäisikö hän vain kotiin? Junalippu on jo maksettu, joten Clara päättää lähteä matkalle omin neuvoin. Hän haluaa matkustaa Italiaan ja nähdä Venetsian, Cinque Terren ja Rooman.